Vietettyäni Argentiinassa puoli vuotta elämästäni, näin hyvin erilaisen maailman kuin mihin Suomessa on totuttu. Mietin usein mitä minä voin oppia tästä maasta ja kokemuksesta ja viedä mukanani tulevaan. Samaan aikaan Argentiinalaiset halusivat oppia Suomesta, mutta he halusivat tietää vain yhdestä asiasta: suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Olin yllättynyt, koska en ole itse ajatellut koulutusjärjestelmämme olevan mitenkään erityinen. Maailmalla suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kuitenkin puhutaan ja se tiedetään jopa Argentiinassa todella positiivisena käsitteenä. Ymmärsin kuitenkin, että olen ollut liian lähellä nähdäkseni kauas. Olin pitänyt koulutusjärjestelmäämme itsestäänselvyytenä, vaikka olen ollut myös muiden maiden koulutusjärjestelmien alla.

Aloin miettiä, että jos koulutusjärjestelmämme on niin hyvä, toisin sanoen olemme erinomaisia valmentajia koulumaailmassa, niin voisimmeko olla tätä myös urheilussa? Perehdyin koulutusjärjestelmämme menestyksen saloihin ja löysin muutamia seikkoja, jotka voisivat auttaa myös urheiluvalmennusta ja urheilijoitamme.

1. Koulutus
Suomessa opettajan ammatti on arvostettu ja ammattiin harvoin valikoituu täysin epäpätevä henkilö. Pääsykokeet ja monen vuoden yliopistokoulutus pitävät yleensä huolen siitä, että opettajaksi ryhtyvät henkilöt, joilla on asiaan aitoa intohimoa. Koulutus pitää myös huolen, että opettajilla on ainakin jonkinlaiset perusteet itse opetustyöhön.

Urheilussa valmentajaksi voi usein ryhtyä ilman valmennus- tai lajiosaamista lähes kuka tahansa. Valmentajaksi on päässyt jokainen halukas, joissakin tapauksissa myös pakon edessä, sillä Suomessa urheilu tapahtuu pääasiallisesti seurojen ja liittojen kautta, jotka toimivat suuressa määrin vapaaehtoistyön voimin. Tämä on ollut myös tarpeellista, jotta valmentajia on löytynyt tarpeeksi ja varsinkin lapset ja nuoret ovat saaneet harrastaa. Valmentajista on pulaa. Silti tässä asiassa on kehitettävää. Voisimme panostaa valmentajien osaamiseen vieläkin enemmän eikä seuratoiminnan tarvitsisi olla ainoa vaihtoehto. Valmennuksen tulisikin tukeutua nykyistä enemmän tutkittuun tietoon ja harvemmin siihen miten on aina ennenkin tehty.

Olisiko myös urheilussa tarpeellista opettaa laaja-alaisemmin erilaisia taitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä eikä pelkästään pohtia meidän tapaa urheilla tai käydä läpi lajiteknistä osaamista?

Asiassa on toki kehitytty ja esimerkiksi osa lajiliitoista vaatii valmentajilta koulutusta, jotta henkilöt voivat valmentaa tietyllä tasolla. Koulutus on hyvästä, mutta samaan aikaan tulisi edelleen painottaa koulutuksen laatua sekä sen monipuolisuutta. Opettajakoulutus on laaja koulutus, jossa opiskellaan myös muita kuin opetettavia aineita. Olisiko myös urheilussa tarpeellista opettaa laaja-alaisemmin erilaisia taitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä eikä pelkästään pohtia meidän tapaa urheilla tai käydä läpi lajiteknistä osaamista? Uskon vahvasti, että olisi. Oman kokemukseni mukaan parhaimmat valmentajat ovat olleet myös taitavia toimijoita eri ihmisten kanssa. Tämä on usein ollut jopa lajiteknistä tietotaitoa tärkeämpää.

On ymmärrettävää, että valmentajakoulutukset ovat usein kovin lyhyitä seminaarityyppisiä tapahtumia tasaisin väliajoin, sillä valmentajat joutuvat tekemään koulutuksensa muun toimen ohella. Toisaalta eiväthän opettajaksi opiskelevatkaan saa opiskeluistaan palkkaa. Olisiko siis urheilun puolella panostettava enemmän valmentajien koulutukseen ja kehitettävä urheilun resursseja myöhemmässä vaiheessa niin, että valmentaja pystyisi valmentamaan työkseen? Ymmärrän, että tämä ei ole aivan yksinkertainen ehdotus, mutta se saattaisi olla tarpeellinen. Samalla valmennustyön arvostus saattaisi nousta ja vaikuttaa positiivisesti urheiluun läpi linjan, aivan kuten koulumaailmassa on tapahtunut.

2. Yleissivistävä opetus
Suomen koulutusjärjestelmä tukeutuu yleissivistävään malliin, jossa opiskellaan useita eri oppiaineita aina korkeakouluopintoihin saakka. Tällöin koulutus pitää ovia avoinna pitkään, jolloin oman alan löytämiselle ja erikoistumiselle ei ole kiirettä. Lahjakkuus ja intohimo on helpompi tunnistaa myöhemmässä vaiheessa. Eri oppiaineiden opiskelua tapahtuu myös yli oppiainerajojen eli opiskellaan isoja kokonaisuuksia, joihin sisältyy useita eri oppiaineita samanaikaisesti.

Herääkin ajatus jos urheilu voisi olla pienestä pitäen ja pidempään yleisurheilullista harjoittelua, jossa pääpaino on yleisen liikunnallisuuden kehittämisessä yli lajirajojen?

Urheilussa pyritään nykyisin erikoistumaan yhä aikaisemmin. Ei ole harvinaista, että nuorten on mahdollista harrastaa vain yhtä lajia kerrallaan. Huippu-urheilijoiden kanssa asia on hieman eri, mutta huippu-urheilijat ovat usein olleet lahjakkaita myös muissa kuin valitsemassaan lajissa. Huippu-urheilijoiden tulee kuitenkin olla tarkkana yksipuolisen harjoittelun kanssa.

Herääkin ajatus jos urheilu voisi olla pienestä pitäen ja pidempään yleisurheilullista harjoittelua, jossa pääpaino on yleisen liikunnallisuuden kehittämisessä yli lajirajojen? Yksilöllinen vaihtelu, varsinkin nuorissa on niin suurta, että myöhemmin kehittyvät yksilöt jäävät usein ikäluokkajunansa kyydistä, eivätkä välttämättä saa koskaan todellista mahdollisuutta nousta lajin huipulle. Uuden lajin aloittaminen myöhemmin on tehty myös todella vaikeaksi, mikäli lapsena on päätynyt johonkin toiseen lajin.

Monipuolisuus mitä todennäköisimmin myös vähentäisi vammoja, joita syntyy yksipuolisesta harjoittelusta. Lisäksi se saattaisi lisätä urheilun mielekkyyttä ja pitää ihmiset urheilun parissa pidempään. Suurempi harrastajamassa osaltaan kasvattaisi todennäköisyyksiä huippujen kehittymiseen.

On ymmärrettävää, että yleisurheilullinen malli ei ole kaikissa lajeissa mahdollista, joissa erikoistuminen tapahtuu hyvin nuorena, mutta näitä lajeja on selvästi vähemmän kuin niitä lajeja, joissa erikoistumista pakotetaan aivan suotta jo aivan liian nuorena.

Syventyminen ja lajiin erikoistuminen on paljon helpompaa ja suhteellisen nopeaa monipuolisen liikunnallisen perustan myötä.

Yleissivistävää tai yleisurheilullista mallia puoltaa myös siirrännäisvaikutus, jossa eri lajien suoritustekniikat ovat kovin lähellä toisiaan. Esimerkiksi tenniksen syöttö ei ole kovin kaukana lentopallon vastaavasta, jolloin monipuolinen harjoittelu loisi uusia mahdollisuuksia siirtyä eri lajien välillä ja mahdollistaisi eri lajien kokeilemisen ilman, että täytyy tehdä aikaisia päätöksiä lopullisesta lajivalinnasta. Syventyminen ja lajiin erikoistuminen on paljon helpompaa ja suhteellisen nopeaa monipuolisen liikunnallisen perustan myötä.

Yleissivistävä oppiminen mahdollistaa myös eri aineiden samanaikaisen sisällyttämisen opetukseen. Suomen koulutusjärjestelmässä kokeet eivät ole tärkeässä asemassa moneen muuhun maahan verrattuna. Tärkeämpää on oppia ja soveltaa oppimaansa. Samoin tulisi olla urheilussa. Kehitämme ehkä hyviä harjoittelijoita, mutta minkälaisia pelaajia? Osaavatko urheilijat soveltaa oppimaansa pelitilanteessa?

Kilpailu on ilman muuta tärkeää, mutta sen ei tulisi olla ainut asia. Kokeita kun ei voi olla jatkuvasti vaan välillä pitää opiskella ja harjoitellakin. Usein tuntuukin, että urheilijoiden kehittyminen jää taka-alalle voittojen tavoittelun tiellä ja pitkäjänteisyys unohdetaan. On helpompaa ja nopeampaa ostaa pelaaja muualta kuin auttaa pelaajaa kehittymään. Koululuokat luovat kuin itsestään pitkäjänteisyyttä opiskeluun. Pitkäjänteisyyttä tarvittaisiin myös tavalla tai toisella urheiluun ja valmentautumiseen. Yleisurheilullinen valmentautuminen antaisi enemmän aikaa ja monipuolisuutta.

3. Kokonaisvaltaisuus
Sen lisäksi että urheiluvalmennus on tänä päivänä kovin usein yksipuolista yhden lajin harjoittelua, unohtaa se usein myös urheilijan kokonaisvaltaisuuden monella muulla osa-alueella. Suomalainen koulutusjärjestelmä on tunnettu erityisopetuksen tehokkuudestaan sekä opettajien opettajakoulutukseen kuuluu myös sosiaalinen osaaminen sekä ihmisen kasvuvaiheiden ymmärtäminen. Urheilussa toimitaan massojen kautta, yksilö jää usein huomioimatta ja sosiaalinen kanssakäyminen saattaa olla valmentamisessa hyvinkin vaatimatonta.

Urheiluvalmennuksen tulisi olla muutakin kuin vain lajivalmennusta ja valmentaminen on enemmän kuin vain asioiden teknistä tietämistä.

Urheilu innostuu konsepteista, jotka harvoin kuitenkaan ovat optimaalisia ratkaisuja oikein kenellekään. Koulutusjärjestelmän pedagoginen vapaus eli jokaisen opettajan vapaus järjestää opetus hyväksi havaitsemallaan tavalla auttaisi myös urheilussa. Harjoittelua ja pelaamista olisi tärkeää muokata urheilijoiden tarpeiden mukaan eikä vain käydä läpi yleisiä konsepteja. Harjoittelun tulisi palvella jokaista yksilöä parhaalla mahdollisella tavalla riippuen esimerkiksi yksilön kehitysvaiheista. Tämän vuoksi tasoryhmät voisivat ajoittain olla parempi ratkaisu kuin ikäryhmät harjoitusryhmien muodostamisessa.

Kokonaisvaltainen harjoittelu ottaisi huomioon myös urheilijan kokonaisrasituksen ja päivän harjoitus voisi olla hieman erilainen eri urheilijoiden kohdalla. Taitavat opettajat koulumaailmassa tarkkailevat oppilaidensa kokonaisuutta ja hajauttavat esimerkiksi koepäiviä eri ajankohdille eri aineopintojen välillä, jotta kokonaisrasitus ei kohoa liian suureksi. Urheilussa lajien välinen yhteistyö tulisikin asettaa suurempaan arvoon. Samalla urheilu voisi toimia aktiivisemmin myös muiden harrastusten ja koulun välillä.

Luokkakokojen kasvaessa myös koulutusjärjestelmä on hankalan paikan edessä turvatakseen yksilöllisen huomion jokaiselle oppilaalle, mutta urheilussa tähän on harvoin edes pyritty.  Valmentajilla osaaminen tai mielenkiinto pedagogiseen perehtymiseen jää usein taka-alalle pelikirjan viedessä suurimman huomion. Urheiluvalmennuksen tulisi kuitenkin olla muutakin kuin vain lajivalmennusta ja valmentaminen on enemmän kuin vain asioiden teknistä tietämistä. Valmentajan on saatava urheilija oppimaan ja omaksumaan. Valmentaja on siis urheilijoita varten eikä toisinpäin, aivan kuten opettajat ovat koululuokassa oppilaitaan varten.

4. Lyhyet koulupäivät
Olen nähnyt Euroopan ja Amerikan malleja koulupäivistä sekä kokenut Yhdysvalloissa hysteerisen läksykulttuurin. Toisin on Suomessa, jossa koulupäivät ovat pääosin suhteellisen lyhyitä ja läksyistä ei koidu suurta taakkaa. Suomessa pyritään luomaan aitoa kiinnostusta opintoihin ja ympäristöä, jossa sisäinen motivoituminen on mahdollista. Kontrasti urheilumaailmaan on järkyttävän suuri, jossa mallit toimintaan noudattavat ennemmin maailman kuin Suomen omaa koulumaailmaa.

Urheilussa on edelleen vahvasti autoritääristä käskytyskulttuuria, jossa menestyksen uskotaan nojautuvan pelkkään työnteon määrään.

Urheilussa on edelleen vahvasti autoritääristä käskytyskulttuuria, jossa menestyksen uskotaan nojautuvan pelkkään työnteon määrään. Samalla keskusteleva valmennusmalli on harvinaisempaa, pelko ja kova kuri sen sijaan todennäköisempää todellisuutta. Urheilun tulisi luottaa enemmän toiminnan laatuun, joka motivoi urheilijan ilman pelkoa hännän alla. Samalla laatu korvaisi määrän ja urheilijoille annettaisiin enemmän aikaa omatoimiseen harjoitteluun, vapaaseen pelaamiseen, muuhun elämään ja monipuoliseen harrastamiseen. Harjoittelua voisi myös mahdollisuuksien mukaan sijoittaa heti koulupäivän jälkeen, jolloin aikaa jäisi illalla muuhunkin kuin seuraharjoitteluun.

Suomalainen koulutusjärjestelmä saattaa olla tulevaisuudessa vahvakin vientituote. Omasta puolestamme uskomme, että tulevaisuudessa myös urheiluvalmennuksemme tietotaidolle ja osaamiselle tulee olemaan kysyntää maailmalla. Sen on toki kehityttävä, uudistuttava ja laitettava urheilijat etusijalle. Samalla meidän tulee muistaa katsoa lähelle ja ymmärtää, että tässä maassa on jo olemassa paljon potentiaalia, jota emme ole hyödyntäneet. Menestynyt koulutusmaailmamme voisi esimerkiksi olla yksi paikka, josta uusia ajatuksia ammentaa.

 

Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Lähteet:

Suuret kiitokset Jaakko Heikkilä, Lasse Hintsala ja Juha Oikarinen! Nämä opettajat ja urheilumiehet jakoivat näkemyksiään ja perehdyttivät minua suomalaiseen koulujärjestelmään. Käydyt keskustelut loivat pohjan tekstille ja auttoivat kokonaisuuden hahmottamisessa.

1. Korhonen, Sissi.  10 Truths about the Finnish education system. Strangerless. http://www.strangerless.com/truth-finnish-education-system/

2. DiFiori, John. Kids should play multiple sports and not just focus on one. USA Today. http://www.usatoday.com/story/sports/nba/2015/08/13/children-sports-skill-development/31680375/

3. Transfer of Learning. Teach PE. http://www.teachpe.com/sports_psychology/skill_transfer.php