Harjoituskaudet ovat osalla urheilijoista alkamassa näinä päivinä ja osalla ne ovat jo täydessä käynnissä. Harjoitteluun on tullut kaikkien osalta jonkinnäköisiä mutkia suoraan tiehen. Toisilla vaikutukset ovat suurempia, kun taas toisilla maailman tilanne ei vaikuta harjoitteluun suuremmin. Toisilla maailman epävarmuuden tila luo suuren haasteen sekä harjoittelun toteuttamiselle että sen suunnittelulle, koska kilpailukausien aloituksen ajankohdasta ei ole varmuutta. Harjoituskauden aloittaville harjoittelun suunnittelu mukailee vanhaa normaalia kaavaa ja jaksotus seuraa luonnollisesti myös tätä kertaalleen jo opittua mallia.

Mutta mikä tämä malli oikeastaan on? Mitä on harjoittelun suunnittelu? Miten se toteutetaan ja mikä on suunnittelun tarkoitus? Harjoittelun suunnittelussa harjoitusprosessi yleensä pilkotaan pienempiin osiin. Tätä kautta tullaan harjoittelun jaksotukseen. Mitä harjoittelun jaksotus on? Mistä se tulee ja mikä sen tehtävä on? Erään selityksen mukaan jaksotus on suorituskyvyn maksimointia tiettyyn suoritukseen tai ajanjaksoon harjoitusmuuttujien käsittelyllä ja muokkauksella. Tähän kuuluu myös tärkeänä osana kokonaisen harjoituskauden pilkkominen osiin eli jaksoihin. Toisen selityksen mukaan se on suunniteltua pitkän tähtäimen harjoittelun määrän (volyymi) ja tehon (intensiteetti) variaatiota, minkä tarkoituksena on ennaltaehkäistä ylikuormitus ja edistää optimaalista suorituskykyä halutulla aikavälillä.

Harjoittelun jaksotus on aina ollut, ja todennäköisesti tulee aina olemaan, suuri kiistelyn ja väittelyn aihe. Jaksotus jakaa mielipiteitä vahvasti suuntaan ja toiseen. Yleisesti koulutuksissa ja kouluissa opetettu vanhan liiton lineaarinen jaksotusmalli on se oppi, mikä on edelleen vahvasti vallalla. Se on se yksi ja ainoa oikea tapa tehdä asioita. Kiveenhakattu totuus. Kaikki muu on harhaoppista haihattelua vailla minkäänlaisia perusteita. Tehot alhaalla, määrää, määrää, määrää. Luodaan pohjaa. Mitä enemmän, sen parempi. Tämän jälkeen maltillisesti tehot ylös unohtamatta edelleenkään määrää.

Tavoite on urheilijan kehitys. Tavoite on tulokset. Mutta tavoite ei ole teho sen itsensä takia eikä määrä sen itsensä takia. Harjoittelun määrä ja teho vaikuttavat se on selvää. Niiden ympärillehän jaksotus rakentuu. Mutta ne eivät todellakaan ole ainoat asiat, jotka vaikuttavat yksittäisen harjoituksen kuormittavuuteen tai isommassa kuvassa harjoitusjakson kuormaan. Urheilussa, missä puhutaan useista eri ominaisuuksista, ohjelmointi ja jaksotus on jotain täysin muuta kuin niitä tutkituissa asioissa eli voiman hankinnassa tai kestävyyden parantamisessa. Voima- tai kestävyysharjoittelupohjaisen suunnitelman ottaminen osaksi suurempaa suunnitelmaa, missä on mukana muitakin ominaisuuksia, ja tämän myötä monimutkaisempaa kokonaisuutta ei toimi.

Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ihminen myös haluaa yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. Tähän perustuu myös yleinen käsitys jaksottamisesta. Nykyiset mallit jaksotuksesta ovat monimutkaisen asian yksinkertaistettuja malleja. Turvan hakemista näistä malleista. Urheilija ei ole pelkästään hengitys- ja verenkiertoelimistö. Urheilija ei ole pelkästään paikallinen lihaskestävyys. Urheilijat eivät ole koneita, joilla on jalat.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Harri-150x150.png

Harri Yrttiaho
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa