Jaksotus – osa II – ennustamattoman ennustaminen?

SAHA

Jaksotus – osa II – ennustamattoman ennustaminen?

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Jaksotuksen kehittymiseen siihen muotoon mitä se nykyään on, on vaikuttanut monta asiaa. Jaksotuksen alkuperä ja juuret ulottuvat osaltaan jo 1900-luvun alkuun ja Frederick Taylorin malliin tehokkuuden maksimoinnista ja tuotantolinjasta. Kuitenkin suurin vaikuttaja ja jaksotuksen alkuunpanija on Hans Selye ja hänen teoriansa stressistä 1950-luvulta. Hänen General adaptation syndrome (GAS) on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti jaksotusajattelumallissa. Selye pohjasi ajattelun täysin siihen, että fysiologisella stressillä ei ole mitään tekemistä aivojen kanssa. Fysiologinen haasteeseen tulee fysiologinen adaptaatio.

Taylorin ja Selyen yhteinen vaikutus ulottui Venäjälle saakka ja myöhemmin Neuvostoaikaan. Siellä haluttiin enemmän ja tehokkaampaa työtä työntekijöiltä. Tuli viiden vuoden suunnitelmat ja suunnitelmatalous. Urheiluun jaksotus saapui, kun nykyaikaisen jaksotuksen isänä pidetty Leo Matveyev keräsi hirveän määrän dataa 40- ja 50-luvuilta useasta eri urheilulajista ennen 1960 vuoden Olympialaisia. Hänen tavoitteenaan oli luoda pettämätön harjoitussysteemi, joka tuo menestystä maalleen. Hän keskiarvoisti tulokset ja päätti niiden osalta mikä on paras tapa toimia. Kärjistetysti sanoen koko urheilutieteemme perustuu keskiarvoistettuihin ryhmäarvioihin. Matveyev vieläpä seurasi Pavlovilaista koulukuntaa ja opetti, että sama jaksotusmalli toimii kaikille. Matveyevin jälkeen areenalle astui Juri Verkoshansky, joka kertoi miten aiempi tapa on väärä ja esitti oman versionsa. Tämän jälkeen saman teki vielä Vladimir Issurin.

Kaikki nämä mallit ovat jäykkiä ja selkeästi ennaltamäärättyjä. Täydellisessä tasapainoisessa maailmassa, missä ei ole muutosta, nämä toimivat. Kun yritetään pakottaa ennaltamäärättyä rakennetta monimutkaiseen asiaan tai ilmiöön, se ei johda tehokkuuteen eikä optimaaliseen tulokseen. Tällainen jaksotus toimii yksinkertaiseen ja suoraviivaiseen sisältöön. Harjoittelussa ja ihmisen kehittämisessä on hyvin vähän varmuutta.  Matveevin, Verkoshanskyn ja Issurinin luomat mallit ovat kehitettyjä voiman ja tehon kehittämiseen. Ne eivät ole rakennettuja taidon kehittämiseen eivätkä ota huomioon ulkoista kuormaa. Teoreettikkojen on helppo tehdä analyysi ja ankkuroida se johonkin kehykseen. Pilkkoa se osiin ja muodostaa siitä tuotantolinja. Tällä tavalla kehittää kapasiteettejä, joita me ymmärrämme hyvin mekaanisina jaksoina. Jos kehot ja harjoitusadaptaatio toimisi näin, kehitys olisi taattua ja loputonta.

Yksi asia on kuitenkin tässä vaiheessa hyvä muistaa. Mikä tahansa jaksotus toimii paremmin kuin jaksottamaton. Kysymys kuuluukin: miten me käsittelemme harjoittelua tulematta täysin arvaamattomaksi ja satunnaiseksi, ja samalla, että se ei olisi liian rakenteellista eikä yrittäisi ennustaa ennustamatonta. Ennustava algoritmi koskien urheilijan harjoitusprosessia on mahdoton ajatus, puhumattakaan toteutuksesta.

Lähteet:

Taylor, F.W.  The principles of Scientific Management. 1919.

Selye, H. A syndrome produced by diverse nocuous agents. Nature. 1936.

Selye, H. Stress and the general adaptation syndrome. Br Med J. 1950.

Selye, H. The stress of life. 1956.

Matveyev, L.P. Fundamentals of Sport Training. 1981.

Siff, M.C.,Verkoshansky, Y.V. Supertraining. 1999.

Verkoshansky, Y. The end of ”periodization” of sports training at elite level. N Stud Athl. 1999.

Issurin, V.B. Block Periodization. 2008.

Issurin, V.B. New horizons for the methodology and physiology of training periodization. Sports Med. 2010.

Issurin, V.B. Benefits and limitations of block periodized training approaches to athletes’ preparation: a review. Sports Med. 2016.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Harri-150x150.png

Harri Yrttiaho
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

UUSIMMAT:

Jaksotus – intro

Harjoituskaudet ovat osalla urheilijoista alkamassa näinä päivinä ja osalla ne ovat jo täydessä käynnissä. Harjoitteluun on tullut kaikkien osalta jonkinnäköisiä mutkia suoraan tiehen. Toisilla vaikutukset

Lue lisää »

Missä olet?

Elämme mielenkiintoista ja erittäin haastavaa aikaa maailmamme historiassa. Joudumme miettimään omia prioriteettejämme elämässä, ja tarkastelemaan niitä kriittisesti. Terveys on yleensä sen listan kärkipäässä ja tällä

Lue lisää »

Perusasiat

”I never get bored with the basics.” – Kobe Bryant Traagiset uutiset Kaliforniasta kertoivat, että yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilijoista on menehtynyt. Se sai minut

Lue lisää »

Lajitaitojen oppiminen ja taitoharjoittelu

Motorinen oppiminen tarkoittaa liikuntataitojen oppimista. Taitojen oppimisen ekologisen teorian mukaan oppimisprosessi sisältää kolme tekijää: oppijan, ympäristön sekä tehtävän. Oppimiseen vaikuttavaa yksilölliset ominaisuudet, sekä hermolihasjärjestelmän rakenteet.

Lue lisää »

2 Responses

  1. Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus. Olisi minta asiaa mitä haluaisin kommentoida, mutta nyt ei jaksa. 🙂 Voisin keskustella näistä mielelläni yhden illan kasvotusten.

    Systeemidynaamikkona ja muutenkin työn puolesta kuin myös urheiluseuran kehittäjänä voisin vastata tuohon lopun kysymykseen.

    Lähtökohtaisesti ihmisaivo ei kestä sekasortoa ja kompleksisuutta. Meillä on tarve selittää ympärillämme tapahtuvia tapahtumia ja asioita paketteihin, jotka selittää miksi mikäkin tapahtuu, joka muodostaa ympäristömme ymmärrettävään muotoon itsellemme. Tämä selittää sitä vanhan mallin pilkkomista osiin ja tehdä niistä tuotantolinjoja yleistettävillä massatuotannolla.

    Nyt kuitenkin nukuttu ja menty eteenpäin maailmassa. Tietoa on aivan valtavasti ja mahdollisuuksien määrä harjoitella on rajaton. Tiedon avulla pystymme tekemään yksilöllisempiä yksilöitä paremmin palvelevia harjoituksia.

    Meillä on myös paremmat digitaaliset mahdollisuudet jalostaa tietoa kuin ennen. Dataa saadaan halutessa monesta lähteestä.

    Parhaiten johdettua yritystä johdetaan tiedolla, ei rakenteista. Harjoittelua tulisi myös käsitellä tiedon kautta, ei yleistäen massatuotteisesti vaan yksilöstä käsin. Yksilöstä saatu data yhdistettynä mentaaliseen kyvykkyyteen treenata juuri sinä päivänä ja sen yhdistäminen yleiseen olemassa olevaan tietoon miten treenataan tuottaa mielestäni hyviä tuloksia yhdistettynä turvalliseen ja hyvään ilmapiiriin treenata.

    Kiitos artikkelista.

    1. Tieto ja sen määrä todellakin avaavat paljon mahdollisuuksia. Ja tietoahan on nykypäivänä tosiaankin valtavasti. Oikeiden kysymysten kysyminen ja “oikean” tiedon löytäminen datamerestä on nykyään se suurin ongelma. Turhaakin dataa kerätään nykyään paljon ja syynä yleisesti se, että dataa pitää kerätä.

      Se mikä tekee asiasta erittäin mielenkiintoisen tässä yhteydessä on ihmiskehon kompleksisuus. Yleisesti kaikki kuormitusfysiologiaan liittyvät “totuudet” eivät ole totuuksia vaan arvioita, miten asia mahdollisesti ihmisessä on ja toimii. Nerokkaat tiedemiehet ovat tutkineet ihmiskehoa, tehneet löytöjä ja vetäneet johtopäätöksiä, miten asiat sisällämme toimivat. Mutta mittausjärjestelmät eivät ole olleet vielä sillä tasolla, että voisimme näitä asioita pitää varmoina. Tämän kautta tullaan kysymykseen, mikä on tietoa tässä yhteydessä. Tottakai tietyt toiminnot on todistettu käytännössä toimiviksi kautta linjan, mutta paljon on vielä arvailujen varassa. Ja monet “ei-toimivat” ja yleisesti “ei-hyväksytyt” tavat toimivat. Oppikirjat eivät kerro kaikkea ja tässä yhteydessä niihin ei pitäisi sokeasti luottaa. Tutkimus kuitenkin seuraa käytäntöä ainakin tässä asiassa.

      Erittäin hienosti purettu asia yksilöstä saadusta tiedosta. Näemme asian täsmälleen samalla tavalla: datan, “tiedon”, ja henkisen tilan yhteistyönä.

      Kiitos itsellesi vastauksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ota yhteyttä

Täytä yhteystietosi, niin olemme yhteydessä pian. Kiitos!

Käytämme evästeitä helpottaaksemme sivuston käyttöä niin, että sen sisältö soveltuisi paremmin sinulle.