“Muistan vieläkin kun nähtiin kesällä Stokkan edustalla mun ekan yliopistovuoden jälkeen. Sanoit että vuosi tai pari Suomessa ja sitten ulkomaille pelaamaan. Siitä on melkein kymmenen vuotta. Se ei tapahtunut, mutta viime kesänä tapahtui jotain maagista. Soittelit ekojen SAHA-treenien jälkeen ja nojailin luuri korvalla Kampin kauppakeskuksen kaiteeseen. Kerroit taas innoissasi asioista, ja siitä kuinka löysit treeneissä aivan uuden ulottuvuuden kehittymiselle. Näit kaiken taas mahdollisena. Kaikesta tuli mahdollista, ja nyt kaikki on mahdollista. Olet matkalla vihdoin ulkomaille pelaamaan ammattilaisena, jonka vuosi sitten aloittamalla duunilla teit mahdolliseksi.”

Näin kirjoitin keväällä Juho Nenoselle terveiset Argentiinan lennolle kohti Corrientesia. Yksi unelma oli toteutunut, mutta aivan eri teitä kuin oli alun perin joskus ajateltu. Olin äärimmäisen iloinen, että unelma ulkomaan ammattilaisuudesta oli toteutunut. Tapa jolla unelma toteutui, on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen.

Uuden oppiminen ja kehittyminen eivät ole ikäkysymyksiä

Sillä hetkellä kun et enää kehity tai harjoittelu ei enää motivoi sinua, on aika vaihtaa harjoitusympäristöä. Iälläsi ei ole tämän suhteen merkitystä. Toisin sanoen harjoittelun ei pidä käydä tylsäksi toistojen oravanpyöräksi uran missään vaiheessa, vaan into ja nälkä uuden oppimiseen tulisi säilyä iankaikkisesti. Aamen. Nämä asiat kulkevat myös käsi kädessä. Jos ei ole intoa uuden oppimiseen, joka kehittymisen kautta synnyttää motivaatiota, ei ole myöskään paloa harjoitella. Tämä motivaation puute johtaa lopulta taantumiseen ja tason putoamiseen. Uuden oppiminen ja kehittyminen eivät ole siis ikäkysymyksiä. Ne ovat kysymyksiä asenteesta ja siitä, että löytää kehittävän ympäristön.

Juho Nenosen ei olisi kuulunut enää kehittyä. Ei ainakaan tasoille, joille hän on pelaamisensa menneen vuoden aikana nostanut. Nenosen olisi kuulunut ikänsä ja historiansa puolesta pelailla muutamat kaudet turvallisesti Korisliigassa ja siirtyä sitten niin sanotusti oikeisiin töihin. Susijengin harjoitusringissä oli käyty nuoruuden lupaavina vuosina jo ennen kuin Susijengi oli Susijengi. Ringistä kuitenkin pudotettiin vuosiksi, ennen kuin kutsu kävi tänä keväänä uudestaan. Vanhemmalla iällä muutama on noussut maajoukkueeseen mukaan, mutta harvemmin pelaaja nousee mukaan uudelleen toiminnasta kertaalleen pudottuaan.

Seurajoukkueessa luotto ei ollut juuri kummempaa. Muutama vuosi sitten Nenonen mahtui hädin tuskin pelaavaan kokoonpanoon Korisliigan finaaleissa. Kävi kuten niin monelle urheilijalle – hänestä osattiin vain kertoa mitä hän ei osannut sen sijaan, että olisi hyödynnetty hänen vahvuuksiaan. Silloin ei paljon tanssittanut.

He uskalsivat tehdä muutoksia asioissa, joissa he olivat jo hyviä ollakseen vieläkin parempia

Sitten Nenonen uskalsi tehdä jotain, mitä harva ymmärtää urallaan tehdä. Hän alkoi tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Erilainen tekeminen loi erilaisia, parempia tuloksia. Loogista. Syntyi tuloksia joita nyt ihmetellään. Mutta ei tässä ole mitään ihmeellistä, vaikka välillä Juhon kanssa kaikki onkin enemmän tai vähemmän ihmeellistä. Nyt en vertaa Tiger Woodsia ja Juho Nenosta, mutta alleviivaan molempien tekemiä muutoksia. Kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä molemmat urheilijat muuttivat tekniikoitaan (Tiger svingi / Juho heitto) ja saavuttivat aivan uusia tasoja. Silti tästä varoitellaan, mutta se johtuu usein vain pelosta tehdä virheitä, ja nämä pelot estävät urheilijaa saavuttamasta todellista potentiaaliaan.

Onneksi Tiger ja Juho olivat rohkeita. He käänsivät yleisen kehityskäyrän ja kehittyivät kun ei enää pitänyt. He uskalsivat tehdä muutoksia asioissa, joissa he olivat jo hyviä ollakseen vieläkin parempia. Eikä kyse ole pelkästä teknisen ja taktisen osaamisen parantumisesta. Viime kesänä Juho teki paljon töitä pelaamisensa eteen, yksilöllisesti, kokonaisvaltaisesti ja intensiteetillä niin laji kuin fysiikka puolella. Fyysinen harjoittelu toi tulosta kun lay-upit alkoivat muuttua peleissä donkeiksi ja fyysisen suorituskyvyn parantuminen näkyi kaikessa pelaamisessa. Tämäkin kehityskäyrä piti olla jo laskusuunnassa. Onnistumisten ja uskoa valavan ympäristön kautta myös henkinen kantti voimistui ja luotto omaan osaamiseen vahvistui. Salossa Nenosen vahvuuksia osattiin myös hyödyntää ja vuoden kehittyneimmän pelaajan palkinto matkasi oikeutetusti Nenosen suuntaan.

Kaikki lähti tietoisesta valinnasta kokeilla uutta, kehittää itseään ja uskoa tekemiinsä muutoksiin

Nenosen kehityskäyrä on viime vuodet kulkenut lähes päinvastaisesti kuin usein luullaan ja uskotellaan. 20 ikävuoden paremmalla puolella ei kuulemma enää kehitytä. Pelataan vaan. Näin minullekin on toisteltu. Mutta Nenosen tarina ei noudata tätä yleistä juonen kaavaa. Nenosen kehityskulku muistuttaa Fitzgeraldin tarinaa Benjamin Buttonista – mies joka syntyi vanhuksena ja nuortui elämänsä edetessä. Samoin on käynyt Nenosen pelaamisen kanssa. Se ei ole parantunut vanhetessaan kuin viini. Nenosen pelaaminen on nuortunut ja kehittymistä on tapahtunut asioissa, joiden ei yleisesti tulisi enää kehittyä. Kaikki lähti kuitenkin tietoisesta valinnasta kokeilla uutta, kehittää itseään ja uskoa tekemiinsä muutoksiin.

Helsingin Sanomat otsikoi Nenosen kevään siirtouutisen sattuman kaupaksi. Toki on sattumaa, että joukkue sattuu löytämään juuri tarvitsemansa pelaajan, ja että pelaaja on halukas tekemään sopimuksen. Maailman neljänneksi rankatun korismaan pääsarjaan ei kuitenkaan tehdä sopimusta puolivahingossa. Moni on yrittänyt lähettämällä videoita omasta pelaamisestaan ja saanut kieltävän vastauksen. Nenonen teki diilinsä kuitenkin kaverin videon kautta, josta hänet bongattiin. Siinä pitää olla jo aika kiinnostava pelaaja. Viimeistään pleijareiden tehotilastot näyttivät, että Nenonen ansaitsi paikkansa. Lopullinen varmistus saatiin eilen, kun Nenonen ja menneen kauden runkosarjan voittaja Ciclista Olimpico La Banda solmivat sopimuksen tulevalle kaudelle.

Nenosella on ollut onnea matkassa, aivan varmasti. Sitä parhaimmatkin urheilijat välillä tarvitsevat, mutta oleellisinta on laitatko itsesi siihen asemaan, että onni saattaa potkaista. Juho laittoi, teki muutoksia harjoitteluunsa, näki kehittymisen edelleen mahdolliseksi ja aivan kuten Buttonin tarinassa kehittymisen tapahduttua yksi lause on tosi: enää ei tarvitse tehdä nappikauppaa.

 

Samuel

Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

 

 

 

Lähteet:

FIBA. FIBA World ranking. http://www.fiba.com/rankingmen

Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/urheilu/a1461464136617

Wikipedia. The Curious Case of Benjamin Button. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Curious_Case_of_Benjamin_Button_(short_story)