Olen täällä Argentiinassa pelatessani miettinyt paljon levon merkitystä. Pelimäärät ovat täällä hurjia ja samalla kuitenkin harjoitellaan todella paljon. Olen aina tykännyt harjoitella paljon, välillä suomalaiseen tapaan liiankin tunnollisesti, mutta harvassa paikassa kokonaisrasitus on ollut näin kova.
Suomessa koin, että harjoiteltiin paljon määrällisesti, mutta usein hallille tultiin vain koska ohjelmassa oli oltava treenit. Sisältö saattoi olla kaukana kehittävästä tai palauttavasta. Ulkomailla on ollut määrää, mutta samalla aina ja vain intensiteettiä, senkin jälkeen kun sitä ei enää ole saatavilla. Yhdysvaltojen lukio- ja yliopistoajat palautuvat vahvasti mieleeni. Dieseliä oli silloin muuallakin kuin vain Fordien bensatankeissa.
Muistan vieläkin kuinka yliopistoaikoina apuvalmentajan laatiman treenikauden omatoiminen heitto- ja pallonkäsittelyohjelman läpivienti kesti kokonaisuudessaan yli kaksi ja puoli tuntia. Ohjelmaa saatiin jaettua osiin vasta kun valmentaja laittoi tossut jalkaan ja tuli itse vetämään kyseisen treenin kanssani. Kokemus antoi näkemystä eikä pelaaja ollutkaan vain laiska ruikuttaja.
Esimerkkejä levon tarpeellisuudesta on saatu tänä talvena palloilulajien huipulta. Moskovassa lepoa olisi tarvittu enemmän kun suurseura CSKA:n huipputakamies Miloš Teodosićin on raportoitu kärsivän yliväsymyksestä. Teodosić saattaa olla poissa joukkueen kokoonpanosta koko loppuvuoden. Winnipegissä levon merkitys on puolestaan ymmärretty tiiviin pelitahdin keskellä. NHL-joukkue Jets on korvannut kauden aikaisia aamuharjoituksia levolla.
Kirjoitimme muutamia viikkoja sitten myös Suomen mestari IFK Mariehamnin menestyksen taustoista, joista lepo oli yksi suurimmista. Samaan aikaan joukko maailman menestyneimmistä urheilun huipuista käyttävät ison osan päivästään palautumiseen ja nukkumiseen. Saako lepo tarvitsemansa tärkeyden nykyurheilussa ja yhteiskunnassa ylipäänsä?
Lepo ja palautuminen ovat itsessään aivan yhtä tärkeitä tapahtumia kuin itse harjoituksetkin.
Minusta tuntuu että levon merkitys usein unohtuu. Lepo rinnastetaan monesti laiskuuteen ja pakolliseen pahaan. Sana palautuminen on onneksi nostanut urheilussa päätään ja parantanut hieman tilannetta. Palautumista ei silti vielä koeta kokonaisuutena. Palautuminen ei tarkoita pelkästään paikallaan makaamista vaan lepo ja palautuminen tulisi olla aina läsnä harjoittelun pyhässä kolminaisuudessa.
Väitän että moni urheilija, joukkue ja valmentaja eivät uskalla levätä. Mistä se sitten johtuu? Taustalla on varmasti monia psykologisia syitä ja pelkoa siitä onko kaikki mahdollinen nyt tehty. Suurin syy on kuitenkin tiedon puute. Ei oikeasti ymmärretä miksi lepo on niin tärkeää ja kuinka se vaikuttaa urheilijaan. Muussa tapauksessa levättäisiin nykyistä paremmin.
Vertaan urheilijoilla levon ja palautumisen hetkiä harjoitushetkiin. Lepo ja palautuminen ovat itsessään aivan yhtä tärkeitä tapahtumia kuin itse harjoituksetkin. Ilman lepoa ei varsinaisesta laji- tai voimaharjoituksesta ole hyötyä. Kehitystä tapahtuu levossa. Se että harjoittelee suuria määriä ilman kunnollista lepoa, ei tarkoita, että olisi ahkera ja tekee kaikkensa kehittymisensä eteen. Päinvastoin. Ilman kunnollista lepoa ja palautumista tehdään vain hallaa kehitykselle ja jo saavutetuille ominaisuuksille.
Tulisi levätä enemmän ja ennen kaikkea paremmin.
Samalla myös näennäinen harjoittelu on ongelma, joka juontuu nähdäkseni siitä, että ei uskalleta levätä. On muka harjoiteltu, vaikka ei tehtykään mitään kehittävää. Käytetään aikaa ja energiaa harjoitteluun, mutta harjoitellaan niin kevyesti, että mitään kehitystä ei pääse tapahtumaan. Samalla ei kuitenkaan palaudutakaan.
Näennäistä harjoittelua on myös valmentajan pelossa tehty harjoittelu, joka kehittää hyviä niin sanottuja make-up harjoittelijoita. Valmentajan silmän välttäessä mennään puolivaloilla ja ettei tulisi sanomista, tehdään ajoittain mahdollisimman vähän energiaa vaativa, mutta hyvältä yritykseltä näyttävä suoritus. Joidenkin joukkueiden harjoitus- ja pelimäärillä tämä voi olla jopa perusteltua, jotta peleissä olisi vielä edes jonkin verran energiaa jäljellä. Optimaalista tämä ei kuitenkaan ole, kehittää huonoja tapoja ja samalla syö motivaatiota.
Paradoksaalisesti valmentajat luulevat pelaajien jaksavan oikein hyvin kun energiaa tuntuu riittävän ja saatetaan harjoitella vielä vähän lisää. Harjoitellaan siis paljon, muttei kovin laadukkaasti. Kliseinen totuus niin pelaat kuin harjoittelet lyö ja kovaa, mutta kuolleesta kulmasta.
Syy-seuraus suhteen ymmärtämättömyys saattaa usein johtaa huonojen tulosten jälkeiseen ankaraan treenijaksoon. Hyvin usein lepo olisi kuitenkin parasta lääkettä ja kovemmalla harjoitusrääkillä mennään vain syvemmälle etelään. Tulisi levätä enemmän ja ennen kaikkea paremmin.
Jos kertoisin että on olemassa pilleri, jonka avulla juokset nopeammin, nostat enemmän rautaa salilla ja tarkkuutesi lajissasi paranee toistakymmentä prosenttia, söisivät tätä pilleriä kaikki yhtä innokkaasti kuin heraproteiinia.
Lepo on sekä urheilijan, valmentajan että taustajoukkojen vastuulla. Samalla urheilijoita on kuitenkin tarkkailtava. Energia näkyy kaikessa tekemisessä ja samoin myös sen puute. Väsynyt urheilija ei välttämättä osaa itse aina tunnistaa väsymystään, varsinkaan kroonisissa tapauksissa, mutta vinkkejä urheilija antaa olotilastaan jatkuvasti. Siinä vaiheessa kun treeneissä on hiljaista ja useampi urheilija haukottelee, voisi porukan melko suurella todennäköisyydellä passittaa lepäämään harjoituskentän sijaan.
Ymmärryksen puute näkyy myös valinnoissa. Usein olen pyöritellyt päätäni hiljaa mielessäni kun joukkuetoverit harjoitusten päätteeksi venyttelevät, laittavat jääpussit ympäri kehoa ja toteavat tehneensä kaiken mahdollisen palautumisen osalta. Urheilijoita tulisi opastaa, jotta he pystyvät tekemään parempia valintoja. Urheilijaa kun ei tulisi eikä juuri voidakaan valvoa ympärivuorokautisesti. Esimerkiksi unen suhteen urheilijalla on suuri vastuu ja parempi ymmärrys auttaa valitsemaan paremmin.
Jos kertoisin että on olemassa pilleri, jonka avulla juokset nopeammin, nostat enemmän rautaa salilla ja tarkkuutesi lajissasi paranee toistakymmentä prosenttia, söisivät tätä pilleriä kaikki yhtä innokkaasti kuin heraproteiinia. Mutta sen pillerin nimi on uni ja lepo, se ei maistu mansikalta eikä se ole yhtään ahkeraa tai coolia. Ei ainakaan vielä, mutta toivottavasti vielä joku päivä.
Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa
Lähteet
Jaksotuksen kehittymiseen siihen muotoon mitä se nykyään on, on vaikuttanut monta asiaa. Jaksotuksen alkuperä ja juuret ulottuvat osaltaan jo 1900-luvun alkuun ja Frederick Taylorin malliin
Harjoituskaudet ovat osalla urheilijoista alkamassa näinä päivinä ja osalla ne ovat jo täydessä käynnissä. Harjoitteluun on tullut kaikkien osalta jonkinnäköisiä mutkia suoraan tiehen. Toisilla vaikutukset
Elämme mielenkiintoista ja erittäin haastavaa aikaa maailmamme historiassa. Joudumme miettimään omia prioriteettejämme elämässä, ja tarkastelemaan niitä kriittisesti. Terveys on yleensä sen listan kärkipäässä ja tällä
”I never get bored with the basics.” – Kobe Bryant Traagiset uutiset Kaliforniasta kertoivat, että yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilijoista on menehtynyt. Se sai minut
So the question is: should a player dip the ball when shooting a basketball? Before getting to the answer we have to understand that there
Tai jätä yhteystietosi ja olemme yhteydessä vuorokauden sisään.
Käytämme evästeitä helpottaaksemme sivuston käyttöä niin, että sen sisältö soveltuisi paremmin sinulle.
