I’d rather live with a good question than a bad answer – Aryeh Frimer

Mietimmekö koskaan mihin harjoittelu, pelaaminen ja toimintamme sen ympärillä perustuu? Vai kuljemmeko vain tapoja ja rutiineja läpi sen enempää niitä ajattelematta. Olemmeko miettineet miksi harjoitukset kestävät pääsääntöisesti kaksi tuntia? Miksi teemme alkuverryttelyn? Miksi fyysinen harjoittelu mullistuu aina kahden vuoden välein jonkun uuden härpäkkeen vuoksi? Miksi joukkueet lämmittelevät peleihin samalla tavalla vuodesta ja pelistä toiseen? Miksi ruokana on aina kanakermapastaa pelipäivinä? Miksi heitellään yläfemmoja vain hyvän suorituksen jälkeen? Ja lista ymmärtämättömyydestä on loputon. Miksi?

Edellisessä osassa saimme vastauksia mihin harjoittelumme sen ratautuneessa muodossa saattaa perustua, mutta entä sen kehittävimmässä muodossa? Mihin harjoittelun tulisi silloin tukeutua?

Tämä ei puolla “näin on aina ennenkin tehty” -ajatusmallia. Toimivuudesta on oltava näyttöä.

SAHAn kanssa perustamme toimintamme tieteellisesti todistettuihin faktoihin ja käytännössä menestyneihin malleihin. Kaikessa toiminnassamme. Olipa sitten kysymys voima- tai taitoharjoittelusta tai siihen liittyvistä osioista. Sama pätee oppimiseen ja ihmisten kanssa toimimiseen. Ei tarvitse elää pelkästään uskomusten varassa. Tiedämme tieteen ja kokemusten kautta mahdollisimman pitävästi, kuinka asiat toimivat ja mikä osanen vaikuttaa kokonaisuuteen milläkin tavalla. Tutkittu tieto on siis myös kokemuksia ja ymmärrystä menneestä.

Kokemus tarkoittaa asioiden kokeilua ja tulosten arvioimista syy-seuraussuhteen kautta sekä tieteellisten mallien sisällyttämistä näihin kokeiluihin. Tämä kokemus ei kuitenkaan puolla “näin on aina ennenkin tehty”-ajatusmallia. Toimivuudesta on oltava näyttöä.

Placebo-efektillä ja uskolla on mittaamattoman arvokkaita ulottuvuuksia. Henkistä arvoa asioille on kokonaisuudessaan vaikeampi mitata. Tänä päivänä aivojen toimintaa ja mentaalipuolen vaikutuksia on kuitenkin tutkittu, mutta urheiluun se tuntuu usein olevan liian neitimäistä hommaa. Tunteella on kuitenkin machossa urheilumaailmassa paikkansa. Onneksi muutos on näkyvissä, sillä olemme edelleen tunteellisia, kokonaisvaltaisia otuksia eikä se edellisestä osasta ole muuttunut miksikään.

Kun asia on perusteltu urheilijalle, voi olla että pää tulee pienen totuttelun jälkeen kropan mukana.

Jos urheilija on tottunut venyttelemään ja tykkää venytellä aina ennen urheilusuoritusta on kyseistä urheilijaa vaikeaa saada luopumaan tästä rutiinista, vaikka tutkitun tiedon valossa tämä venyttely haittaisi kilpailusuoritusta fyysisesti. Henkinen maailma voi kuitenkin astua peliin ja venyttely saa urheilijan tuntemaan olonsa paremmaksi. Tämä voi olla perusteltua, koska tunne on tärkeää. Monen urheilijan kohdalla voisi kuitenkin edes kokeilla tutkittua tietoa tukevaa toimintaa. Ja kun asia on perusteltu urheilijalle, voi olla että pää tulee pienen totuttelun jälkeen kropan mukana. Sitten se kroppa vasta toimiikin. Tämä tarvitsee siis sitä kommunikointia, perustelua ja urheilijalle asian selittämistä.

Mihin tutkituilla tiedolla sitten päästään? Miksi tämä on oleellisia? Miksi pelkkä hyvä fiilis ja tuntuma eivät riitä? Ensiksikin: tunne voi pettää. Olemme varsinkin uusien asioiden äärellä kuulleet monet kerrat urheilijoiden valittavan tunnetta siitä, että suorituskyky tuntuu laskevan. Mitatut tulokset ja videoidut suoritukset kuitenkin kertovat aivan muuta. Oppiessamme uutta tunnemme aluksi olevamme siinä huonoja. Harvoin oppisimme uutta, mikäli emme päättäväisesti jatkaisi harjoittelua epävarmasta tunteesta huolimatta.

Mitatuilla tuloksilla on myös helppo seurata kehitystä ja kehitettäviä osa-alueita. Ei tarvitse arvailla. Lisäksi raaka fakta auttaa urheilijaa motivoitumaan. Hänen ei tarvitse uskoa vain meidän mielipidettämme kun tulosparannuksia on näyttää mustaa valkoisella.

Tutkitut mallit selittävät miksi on okei, että juuri nyt ei kulje ja mihin tekeminen perustuu.

Harjoittelu on usein progressioita ja varsinkin pidemmän harjoitustaustan omaavilla urheilijoilla kehittyminen alkaa hidastua. Kehittyminen alkaa olla enemmän aaltoliikemaista heilahtelua kuin lineaarista nousua. Tällöin tutkitut mallit selittävät miksi on okei, että juuri nyt ei kulje ja mihin tekeminen perustuu. Tutkittu tieto ja kokemus luovat turvaa ja luottamusta tekemiseen.

Professori Karl-Erik Michelsen muotoili hyvin tutkitun tiedon merkityksen taannoisessa haastattelussaan: mikäli asiaa ei pystytä tieteellisesti perustelemaan, se ei ole tietoa. Se on vain mielipide.  On oleellista ymmärtää myös urheilussa milloin toimimme mielipiteen ja milloin tiedon varassa.

Rohkea ja viisas kysyy, koska kysymällä voi oppia uutta ja viisastua. Urheilijoita tulisikin patistaa kyselemään. Mitä paremmin kysytään niin sen paremmaksi sekä urheilijat että valmentaja kehittyvät. Motivaation kannalta kyseleminen on myös välttämätöntä. Kysymyksen miksi tulisi innostaa meitä. Sen tulisi olla osoitus urheilijoiden ja valmentajien kehityshalusta. Sen tulisi olla positiivinen asia, joka mahdollistaa uuden oppimisen ja vanhan vahvistamisen, merkityksen luomisen ja ymmärryksen kehittymisen. Siksi.

Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Harri Yrttiaho
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Lähteet:

Alex Hutchinson. The Globe and Mail. The placebo-effect: Why it´s actually great for athletes. http://www.theglobeandmail.com/life/health-and-fitness/fitness/the-placebo-effect-why-its-actually-great-for-athletes/article18593573/

Miia Saari. Seura. Cheek ei tiedä mikä on Aleppo – tietämättömyys uhkaa koko planeettaa. http://seura.fi/puheenaihe/karl-erik-michelsen-harmittelee-ettei-cheek-tieda-mika-on-aleppo/