Tämän viikon blogitekstissä otamme selvää millaista urheilijalle on siirtyä juniorivuosien jälkeen aikuisten peleihin täysipäiväiseksi urheilijaksi. Haastattelussamme on koripalloilija Henri Kantonen (@KantonenHenri).

Tutustuimme Henkkaan reilut kaksi ja puoli vuotta sitten. Silloin Henkka pelasi A-junioreiden alueellista divaria ja haikaili joku päivä olevansa koripalloammattilainen. Henkka lähti SAHAn toimintaan mukaan, jonka jälkeen kesät ja vuodet ovat tuoneet haaveita lähemmäksi ja tavoitteita todeksi. Viime vuoden A-junioreiden Suomen mestari ja Vuoden juniorikoripalloilija kertoo nyt ensimmäisestä syksystään ammattilaisena Korisliiga-joukkue Kouvolan Kouvojen paidassa.

Q/A – Henri Kantonen

“Jos herääminen tai harjoittelu on vaikeinta mitä päivän aikana pitää tehdä, ovat asiat aika hyvin.”

Alkuun aivan perusasioiden äärelle. Miksi pelaat koripalloa?

No, siihen on useitakin syitä. Ensimmäisenä mieleen tulee ihan puhdas ilo pelaamisesta, joka on aina ollut asia, jota teen mieluiten. Pihapelit, kesäpelit, 1vs1 –pelit, ”kunnon pelit” jne. ovat aina olleet asioita, joista nautin paljon.

 

Miksi sitten nautin pelaamisesta? Kilpailu, haasteet ja harjoitelluissa asioissa onnistuminen on aina tuonut omanlaista iloa, jännitystä sekä painetta, jota ilman tulee tyhjä olo. Nämä asiat ovat niitä, joiden takia on päivästä toiseen jaksanut pelata lajia jo pidemmän ajan.

Viime kaudella pääsit jo kosketuksiin aikuisten sarjoihin pelatessasi miesten 1.divisioonaa A-nuorten pelien ohella. Täksi kaudeksi hyppäys ylimmälle sarjatasolle Korisliigaan. Millaisena olet kokenut siirtymisen nuorten peleistä pääsarjakentille?

Se on ollut virkistävää ja siirtyminen sujunut hyvin. On myös kova haaste kiivetä uuden ja kovemman sarjan huipulle, mikä on taas yksi uusi lisämotivaatio päivittäiselle kehittymiselle.

Kuinka näet suurimmat eroavaisuudet A-junioreiden ja Korisliigan välillä?

Suurimmat erot tulevat fyysisyydessä sekä taktisten asioiden toteuttamisessa. Pelaajat ovat atleettisempia ja joukkueet tekevät vähemmän virheitä hyökkäys- ja puolustuspäässä. Haasteena silloin tuleekin se, että pystyy itsekin tekemään mahdollisimman usein oikeita valintoja.

Päivärytmisi on varmasti ammattilaisuuden myötä hieman muuttunut. Millainen on tyypillinen päivärytmisi?

Tyypillisenä päivänä päivä alkaa aamuharjoituksilla, jonka kylkeen on usein voimaharjoitus. Tässä välissä on usein riippuen aamuharjoituksen loppumisajasta 2,5-5h aikaa syödä pari kertaa ja levätä hetki. Sitten on iltapäiväharjoitus joka itselläni vie kaikkinensa n. 2h, minkä päälle on usein vielä joukkueen kanssa videopalaveri. Illalle jää sitten hetki aikaa taas parille ruokailulle ja muulle tekemiselle, kunnes on aika mennä nukkumaan.

Kuinka nykyinen päivärytmisi eroaa viime vuoden vastaavaan?

Erona viime vuoteen on se, ettei tarvitse käydä päivällä koulussa. Aamu- ja iltaharjoituksiin pystyy varaamaan enemmän aikaa ja ruokailut pystyy rytmittämään nyt itse helpommin, kun ei ole hirveä kiire koko ajan matkustaa harjoituksista kouluun ja takaisin.

 

Kokonaisuudessaan siirtyminen on ollut hienoa aikaa, koska saa tehdä joka päivä 24 tuntia sitä, mistä tykkää eniten. Pystyy jokaisena hetkenä keskittymään siihen, miten tekee itsestään paremman pelaajan, eli ei ole juuri muita velvoitteita ajankäytön suhteen kuin se, että kentällä pystyy esittämään parastaan.

Kuulostaa siltä, että olet nauttinut mahdollisuudesta keskittyä vain pelaamiseen?

Rakastan sitä. Tämä on ollut kuitenkin se rytmi, josta itse olen aina unelmoinut. Vaikka välillä onkin rankkaa, voi pitää mielessä sen että herääminen tai harjoitteleminen on vaikeinta, mitä päivän aikana pitää tehdä. Kyllä tässä asiat silloin aika hyvällä mallilla on.

Eli aikaa harjoitteluun ja pelaamiseen riittää. Onko tässä huonoja puoli ollenkaan?

Helposti rupeaa tekemään liikaa. Pitää myös pystyä ihan vain lepäämään välillä, vaikka aikaa olisi ja koriskenttä tyhjillään.

Entä pelipäivä? Mitkä ovat pelipäivän rutiinisi?

Pelipäivään kuuluu aamuharjoitus, lepoa ja omat heittorutiinit ennen peliä. Pidän sen aika simppelinä, en halua olla riippuvainen taikauskoisista rutiineista. Toki oman heittorutiinin toistot pitää saada loppuun asti tehtyä, jos sitä nyt voi pitää jonkinlaisena pakkomielteenä.

Onko pelipäivän rutiineissa eroja viime kauteen?

Ei oikeastaan. Ainoa ero on se, että otan rutiiniheitot nykyään lähempänä pelin alkua kuin ennen, koska junnuissa harvoin pääsi saliin tarpeeksi ajoissa. Silloin kävin pelipäiväaamuna heittämässä, kun taas tällä hetkellä aamuharjoitukseen kuuluu muuta sekä lyhyt taitoharjoitus.

Elämä on siis muuttunut viime kaudesta. Muutto uudelle paikkakunnalle ja omaan asuntoon. Onko uudessa elämäntavassa tullut vastaan yllätyksiä?

Aika hyvä käsitys oli asioista jo ennen kuin täällä aloitin. Ehkä isoin muutos on ollut se, miten paljon aikaa kuluu arkitoimiin. Ruoanlaitto sekä pyykkien ripustaminen ja kaupassa käyminen vie aina oman aikansa, kun taas kotona näitä asioita hoitivat muutkin.

Jos voisit, niin minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi nyt?

Ei ole mitään väärää haluta olla paras enemmän kuin muut. Vaikka useat sanovatkin, että niin pienestä prosentista kuitenkaan tulee ammattiurheilijaa, jatka harjoittelua samalla määrätietoisuudella kuin nytkin. Joudut usein väittelemään miksi harjoittelu on parempaa ajankäyttöä kuin muut asiat, mutta se riittää, että olet itse sitä mieltä.

Entä neuvoja junioreille? Minkä neuvon antaisit viimeisen vuoden A-junioreille?

Ottakaa kaikki irti jokaisesta hetkestä; harjoituksista, peleistä, bussimatkoista jne. Aika menee kuitenkin niin nopeasti, ettei sitä ehdi edes huomata kunnes keväällä on jo juonioriura pitkäaikaisten pelikavereiden kanssa paketissa. Ja niille, joilla on tähtäimenä jatkaa uraa ammattilaisena, jatkakaa kehittymistä läpi kauden. Sitä kautta olet taas askeleen lähempänä tavoitettasi. Vaikka kantaisitkin suurta painetta pelata hyvin ja onnistua, se ei onnistu pakottamalla. Jos teet oikeita asioita kentällä ja sen ulkopuolella, loput pitää itsestään huolen.