Unelmana urheilija

Unelmana urheilija

Minulla on ollut etuoikeus saada pelata ammatikseni maailman parhaassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä. Se oli aina unelmani niin kauan kuin muistan. Jälkikäteen todettuna en ollut valmis aivan kaikkeen mitä kyseinen sarja vaati sekä henkisesti että fyysisesti. Silti olen erittäin ylpeä, että olen saanut vetää NHL-joukkueen paidan päälle kolmessa eri organisaatiossa toistasataa kertaa. Tuon ajan uskomattomia tunteita sekä hienoja kokemuksia ei kukaan voi koskaan viedä minulta pois ja ilolla muistelen noita vuosia. Unelmansa saavuttaminen, oli se mikä tahansa asia elämässä, on etuoikeus.

Olisi varmasti helppo kuvitella, että pitäisin NHL:ssä pelaamista urani tähän asti kovimpana saavutuksena

Prosentuaalinen mahdollisuus sille, että pikkupoika Hattulasta pelaa Pohjois-Amerikassa jääkiekkoa ammatikseen millä tahansa tasolla on häviävän pieni. Unelman täyttymiseen vaaditaan uskomaton määrä työtä, vanhempien vankkumatonta tukea, isoja uhrauksia teini-iässä sekä ripaus onnea. On onnistuttava suorittamaan oikeilla hetkillä ja oikeiden silmäparien alla.

Kaikesta päätellen olisi varmasti helppo kuvitella, että pitäisin NHL:ssä pelaamista urani tähän asti kovimpana saavutuksena. Olen kuitenkin asiasta eri mieltä.

Poikani synnyttyä en ollut enää lainkaan varma, näkeekö hän isänsä koskaan torjuvan kiekkoja ammattilaisjoukkueessa

Nyt on elokuu 2016. Viimeisen kerran vedin Chicagon Blackhawksin paidan päälle joulukuussa 2010. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Organisaation kolmannesta maalivahdista, jolla oli oikea mahdollisuus seuraavana vuonna taistella paikasta auringossa tuli moneksi vuodeksi kiekkokiertolainen vailla suuntaa ja ymmärrystä miten nostaa itsensä takaisin kartalle.

Poikani synnyttyä lokakuussa 2013 en ollut enää lainkaan varma, näkeekö hän isänsä koskaan torjuvan kiekkoja ammattilaisjoukkueessa. En halunnut tämän toteutuvan, mutta valoa tunnelin päässä ei ollut juurikaan näkyvissä. Vietin seuraavan kauden tuuraten loukkaantuneita veräjänvartioita ympäri Pohjois-Amerikan alasarjoja erossa perheestäni. Pelasin hyvän kauden olosuhteista ja ikävästä huolimatta.

Onneksi agenttini eivät koskaan antaneet periksi ja sain seuraavalle kaudelle sopimuksen Liiga-nousijaan Vaasan Sportiin. Marelle ja Simolle siitä iso kiitos. Sportille sopimukseni oli varmasti iso riski urani viimeiset vuodet huomioon ottaen ja itselleni varmasti viimeinen oljenkorsi.

Toukokuussa 2014 tapasin SAHA Trainingin toisen perustajan Harri Yrttiahon. Harri oli silloin ja on edelleen Sportin fysiikkavalmentaja. Olen nyt kolmen kesän ja kahden kiekkokauden kauden harjoitellut Harrin ohjelmien mukaan. Ennen harjoittelin tyylillä määrä korvaa laadun ja vailla oikeaa tietotaitoa kuinka saada itsestäni kaikki mahdollinen potentiaali irti. Lahjoilla pääsee pitkälle, mutta kaikella on rajansa.

Voin aina katsoa itseäni jälkikäteen peilistä ja todeta kääntäneeni jokaisen kiven

Näiden viimeisten kolmen kuluneen vuoden aikana kokemani muutokset harjoittelussa ja sitä myöden olotilassani ovat on itsellenikin lähes shokeeraavia. Vihdoin koen olevani urheilija kun katson itseäni peilistä. Se on itsetuntoa kohottava tunne, joka mitä suurimmassa määrin helpottaa ammattini harjoittamista.

Koen tämän muutoksen suurimpana saavutuksenani kiekkoilijan urallani. Kävi loppu-urallani mitenkä tahansa, voin aina katsoa itseäni jälkikäteen peilistä ja todeta kääntäneeni jokaisen kiven. Voin olla itselleni 100% rehellinen ilman epäilyksiä, että olisin voinut ehkä tehdä jotain paremmin. Tästä on kiittäminen Harria ja SAHAa.

Isänä ja aviomiehenä kaiken on sovittava balanssiin, jotta harjoittelu kehittää ja toimii. SAHAn ideologiassa keskitytään oikein tekemiseen ja laatuun, jota olin aina ennen laiminlyönyt. Harjoitteluni on järkevää, nousujohteista ja aina lajia palvelevaa. Harri aina selittää miksi tiettyä harjoitusta tehdään ja kuinka se auttaa minua jäällä. Harjoitteluun uskominen ja heittäytyminen on mielestäni sen elinehto. Tässä SAHA on onnistunut kohdallani loistavasti.

Elämän varrella unelmat muuttuvat ja nyt unelmoinkin siitä, että saan elää urheilijan elämää mahdollisimman pitkään. Tämä unelma on tosin hieman erilainen kuin sen neljävuotiaan, joka luisteli Parolan Chicagon korttelikiekkojoukkueen maalille. Tämä unelma kestää loppuelämäni.

 

Hannu Toivonen
Jääkiekkoilija

Hannu Toivonen
photo: samppasphotography

Kirjoittaja on SAHAn urheilijoita ja torjuu nykyisin Liigassa Tampereen Ilveksen maalilla.

UUSIMMAT:

Jaksotus – intro

Harjoituskaudet ovat osalla urheilijoista alkamassa näinä päivinä ja osalla ne ovat jo täydessä käynnissä. Harjoitteluun on tullut kaikkien osalta jonkinnäköisiä mutkia suoraan tiehen. Toisilla vaikutukset

Lue lisää »

Missä olet?

Elämme mielenkiintoista ja erittäin haastavaa aikaa maailmamme historiassa. Joudumme miettimään omia prioriteettejämme elämässä, ja tarkastelemaan niitä kriittisesti. Terveys on yleensä sen listan kärkipäässä ja tällä

Lue lisää »

Perusasiat

”I never get bored with the basics.” – Kobe Bryant Traagiset uutiset Kaliforniasta kertoivat, että yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilijoista on menehtynyt. Se sai minut

Lue lisää »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ota yhteyttä

Tai täytä yhteystietosi ja vastaamme vuorokauden sisään.

Käytämme evästeitä helpottaaksemme sivuston käyttöä niin, että sen sisältö soveltuisi paremmin sinulle.