Elämä Argentiinassa ei ollut pelkästään ruusuilla tangoamista. Kauden aikana totuttelemista oli aivan uuteen kulttuuriin, maahan ja maan tapoihin. Samalla kentällä olivat omat haasteensa. Täysin uusi joukkue, valmennus, pelisysteemit ja välillä tuntui, että täällä ei pelata koripalloa edes ihan samoilla säännöillä kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi kotoinen Korisliiga voi suurimmaksi osaksi katsoa pärjäävänsä harmaapaitojen taistossa aivan mainiosti.

Puhun espanjaa välttävästi ja tulen sillä toimeen, paikallisen kielen kanssa pärjäsin kohtuullisesti. Ulkomaalaisena uudessa maassa on aina omat haasteensa, samoin uuden joukkueen kanssa lähdetään aina aika nollista. Todisteltavaa riittää. Vaikeuksien keskellä olen kuitenkin ymmärtänyt jotain tärkeää. Vaikeudet ovat tärkeä osa elämäämme ja tärkeä osa kehittymistämme. Hyvät olot eivät jätä arpia, jotka muistuttavat rohkeudestamme, vaikka niissäkin on oma viisautensa. Vaikeudet kuitenkin vievät meitä useammin eteenpäin.

Luin kauden aikana Paulo Coelhon kirjaa Pyhiinvaellus, jossa puhuttiin hyvästä taistelusta. Siitä kuinka voitto tai tappio ei ole se tärkein asia, vaan hyvä taistelu. Samasta asiasta on kysymys urheilussa ja elämässä yleensäkin. Vaikka ajoittain Argentiinassa oli todella haasteellista, en silti näe kokemusta huonona. Itse asiassa jos kaikki olisi vain hyvin ilman ponnisteluja, ei se olisi ollenkaan parempi.

Koskaan ei tule olemaan hetkeä, jolloin ei tarvitsisi ponnistella saavuttaakseen hyvää oloa. Menestys ei ole pysyvää ja epäonnistuminen ei ole lopullista

Ihminen usein odottaa tulevaa viikonloppua, vapaapäivää, kesää, kesälomaa ja jotkut jopa eläkeikää läpi elämänsä. Lukioaikoina muistan kuinka koeviikko oli aina se musta jakso, jonka odotettiin loppuvan, jotta voisi hengähtää, kunnes huomasimme uuden koeviikon jo kurkkaavan nurkan takana. Ei ehtinytkään hengähtää tarpeeksi! Tosiasia on se, että elämässä ei koskaan ehdi hengähtämään tarpeeksi, jos elää odottaen. Koskaan ei tule olemaan hetkeä, jolloin ei tarvitsisi ponnistella saavuttaakseen hyvää oloa. Menestys ei ole pysyvää ja epäonnistuminen ei ole lopullista, totesi myös Winston Churchill aikanaan. Uusi testijakso nimittäin odottaa jo nujertajaansa. Vastoin yleistä käsitystä me itse määräämme ajan kulun, riippuen siitä kuinka asiaan suhtaudumme.

Samasta syystä viikossa on vain yksi sunnuntai, päivä jolloin ihmisen tulisi perinteisesti hengähtää ja levätä. Jos viikon kaikki päivät olisivat sunnuntaita, ei sunnuntaissa olisi ensinnäkään enää mitään hohtoa ja toiseksi se kävisi tylsäksi, jossa hyvä olo tulisi katoamaan. Hyvä olo kun tulee voitetuista ponnisteluista ja hyvistä taisteluista, rohkeudesta ja itsensä kehittämisestä. Tälle kaikelle on oltava järkevä suhde, jotta elämä ei ole tapahtumien muodossa pelkkää ponnistelua eikä liian rauhallista. Rauha tulee lopulta aina sisältäpäin ja tässä tapauksessa ei tule sotkea ponnisteluja kärsimyksen kanssa. Kärsimys kun on edelleen vapaaehtoista.

Yksi tapa aiheuttaa itselleen kärsimystä on taistella muiden taisteluita. Pitää ymmärtää sanoa ei, mikäli hyvä taistelu ei ole mahdollista. Aina se ei ole mahdollista, mutta kyse ei ole luovuttamisesta. On kyse hyvän taistelun mahdollistumisesta ja on tärkeää toimia, jotta pääsee jälleen hyvän taistelun pariin. Tämä vaatii rohkeutta ja voimia, uuden hyvän taistelun ensi askeleita. Tämä on usein äärimmäisen vaikeaa, mutta lopulta nämä ovat askeleita, jotka ovat juuri sinun ja jotka voit ottaa ylpeydellä, kunhan tiedät matkasi tarkoituksen. Valitettavan moni ei tiedä ja päätyy kulkemaan muiden askelmerkeillä ainaista sunnuntaita odottaen.

Pitää ymmärtää sanoa ei, mikäli hyvä taistelu ei ole mahdollista. Aina se ei ole mahdollista, mutta kyse ei ole luovuttamisesta. On kyse hyvän taistelun mahdollistumisesta

Vaikka Argentiinassa joinakin viikkoina sunnuntai jäi kokonaan välistä, on tämä kaikki ollut silti hyödyksi, opettanut paljon ja osa opetuksista näyttää merkityksensä vasta myöhemmin. Emme voi tietää tulevasta, joten meidän on luotettava hetkeen. Pääsääntöisesti kadumme asioita, joita jätämme tekemättä. Emme uskalla ryhtyä hyvään taisteluun. Tiedämme kaikki tämän hyvin, koska olemme kaikki joskus myöhemmin tajunneet kuinka olemme pelkojemme myötä jättäneet yrittämättä, hyvän taistelun taistelematta. Se on kaikkein raastavin tunne. Olenkin iloinen, että mahdollisuuden saatuani lähdin tälle matkalle. On oleellista oppia elämään, urheilemaan ja pelaamaan odottamatta jatkuvasti parempaa tulevaa, samalla arvottaen nykyistä.

Jokunen valmentaja on joskus hyvin harvoin ennen peliä sanonut, että lopputulos ei ole nyt oleellisin vaan se, kuinka pelaamme. Jokunen valmentaja on joskus hyvin hyvin hyvin harvoin ottelun jälkeen sanonut voitosta tai tappiosta huolimatta, että tärkeintä tänään oli se tapa, jolla pelasimme. Ja tästähän tässä on kysymys, mutta tulosurheilussa tällä sanomalla ei usein ole monelle paljoakaan painoarvoa. Vaikka tulos on se mikä lopulta ratkaisee ja siihen tuijotetaan, ei mihinkään päämäärään päästä vain päämäärää tuijottamalla. Ensin on tehtävä tarvittava työ, jotta tulos saavutetaan. On käytävä taistelu ja hyvällä taistelulla tulee hyviä tuloksia. Siksi taisteluun eli hetkittäiseen tekemiseen keskittyminen on oleellisempaa kuin tulokseen keskittyminen. Tulos on lopulta myös hyvin lyhytaikainen tapahtuma, verrattuna siihen työmäärään, joka tulee tehdä tuon tuloksen saavuttaakseen. Silti keskitymme tuloksiin, mutta toivottavasti tämän luettuasi kuitenkin yhä enemmän niihin päivittäisiin taisteluihin. Tulen tekemään samoin, yhtä taistelua rikkaampana.

Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Lähteet:
Coelho, Paulo. Pyhiinvaellus. Bazar 2006.